Kotiteollisuus: 7

En ole ikinä päässyt jyvälle, miksi Kotiteollisuus on niin suosittu. Käsillä oleva levykään ei tuo asiaan selvyyttä. Orkesterin nimikin on aivan epäonnistunut, koska siitä tulee mieleen Tehosekoitin. Tehosekoittimesta puolestaan tulee mieleen armeijajuttu. Arvostelija suoritti asevelvollisuuttaan 90-luvun loppupuolella kunniakkaassa ja perinteikkäässä Savon Prikaatissa. Tuolloin Tehosekoitin -niminen orkesteri oli järjestetty varusmiesten moraalin nostattamiseksi konsertoimaan kuntotalolle. Bändi pyrki ajamaan keikkabussillaan suoraan varuskunta-alueelle, jolloin porttiväijyssä ollut sotilaspoliisi luonnollisesti pysäytti poikain ajoneuvon ja kysyi kulkulupaa. Joku Tehosekoittimen homonnäköisistä poppareista vaati rock-tähteyteen perustuvaa suvereenia kulkuoikeutta kasarmille:

Hei me ollaan Tehosekoitin ja tulossa soittamaan kuntotalolle.

Sotilaspoliisi vastasi:

Mikä vitun tehosekoitin? Kulkulupa.

Lukija ymmärtänee, miksi Kotiteollisuus-nimisen orkesterin on vaikea olla uskottava nimensä puolesta.

Siirrytäänpä sitten kuuntelemaan Kotiteollisuuden uusinta levyä, jonka nimi on 7.

Levyn avaa raskaampi vauhtipala Hulluutta ja humalaa. Karjunta toimii vokaaleissa paremmin, kuin pelkkä puhe, puhumattakaan Vieraan sanomaa-biisin poppijollotuksesta. Suvereenisti levyn parhaita biisejä.

Ihmisten silmistä paistaa hulluus ja humala...

Vieraan sanomaa biisin pääriffi on melko härski kopio muutaman vuoden takaisesta Deftonesin pomppumetallihitistä My own summer (shove it). Kertosäkeistön ohuen kitaroinnin päällä Hynysen jollottava ääni saa aikaan mielleyhtymän teinipoppaavaan Apulantaan.

Katsomme pimeyttä silmiin...

Jos korva osaisi katsoa, se katsoisi tämän kertosäkeistön kuullessaan juurikin pimeyttä silmiin, tai ehkä paremminkin perssilmään.

Kaiholan kitarariffiä kliseisempää hevikomppausta ei voine olla. Hynynen puhuu tekstin soiton päälle säkeistöissä, mikä ei ole toimiva ratkaisu. Kertosäkeistön puuroutuva pop-kitarointi ja jollottava laulu tuo taas mieleen Apiksen. Rytmikitaran päälle väliosissa toisen kitaran soittama melodian pätkä pelastaa biisin täydellisen katastrofaaliselta lopputulokselta.

Perkeleen työtä on aika onnistunut biisi. Säkeistöriffi on ihan mukavan kuuloinen. Hynysen laulu toimii tässä viisussa melko hyvin. Se kuulostaa aivan piripäiseltä, hulluuden partaalla möykkäävältä M. A. Nummiselta, paitsi tietenkin popahtavassa kertosäkeistössä.

Murheen mailla nojaa todella kliseiseen tät-tä-tä-täää-täää-riffiin. Introriffi kuulostaa ihan joltain Paradise lostilta pöllityltä. Säkeistöt Hynynen murisee oikealla äänensävyllä. Kertosäkeistön hassunkuuloinen kiekuminen muistuttaa jotain surkeaa euroviisua.

Syli alkaa melankolisella riffillä, josta jotenkin umpikierolla tavalla tulee mieleen CMX:n Riitti. Turha biisi, jonka olisi voinut säästää jonkun tulevaisuuden Kotiteollisuuden Greatest tits -levyn c-puolelle. Vokaaleiden "kuorolaulu" on sinänsä mukavan erilaisen kuuloista muutoin tasapaksulla levyllä.

Johtuneeko osin sanojen tenhosta, että Pohjanmaan kautta biisin kertosäkeistössä on eniten potkua. Muutenkin nopeampi biisi toimii paremmin, kuin vaisummat hidastelut. Avausraidan ohella ehdottomasti levyn parhaita biisejä.

Isän, pojan ja pontikan nimeen täällä kaikki vannotaan
Kautta pohjanmaan, yksi kerrallaan, joutuu luopumaan haaveistaan

Raskas kantaa introriffistä ei saa mitään otetta ja sen olisi huoletta voinut jättää pois kokonaan. Se on huono versio Vieraan sanomaa-pääriffistä, joka sekin on kopio. Hyvä säkeistö, jossa kunnon däggädädäggä-metallikitarointia, minkä päällä alussa hauskan kuuloinen toinen jonkunlaisen epämelodian lurittava kitara. Kertosäkeistöstä tulee jotenkin perverssillä tavalla mieleen, että CMX:n viinylilevy olisi jäänyt kiertämään paikalleen:

Painajaisen, painajaisen... aka Raskas kantaa, raskas kantaa

Hidas Hyvää tulevaisuutta on tylsä biisi vailla mitään juonta.

Introriffi biisissä Siemen alla routaisen maan todistaa jälleen kerran, kuinka vaikea metalliriffeihin on enää keksiä mitään uutta. Tämäkin riffi on kirjoitettu jo arviolta miljoona kertaa. Laulu toimii tässä biisissä ylivoimaisesti parhaiten. Muutenkin levyn parhaita raitoja.

Kotiteollisuuden 7 ei saa kokonaisarvosanakseen kuin kaksi tissiä viidestä. Näistäkin kahdesta tissistä toinen tulee pelkästään lyyrisistä ansioista, jotka levyllä ovat erityismaninnan arvoiset. Parhaat biisit Hulluutta ja humalaa, Pohjanmaan kautta, Perkeleen työtä ja Siemen alla routaisen maan ovat ihan kelvollista hevirokkia.

© TOSIMIEHET.ORG 2005