Tosimiehet.org Pariisissa

Matkalla Helsinki-Vantaan lentokentälle havaittiin Iltalehden lööpistä Tony Halmeen kaatuilleen humalassa. Eukko piti uutista pahana enteenä. Matkaa lentäen Helsingistä Pariisiin kertyi 1896 kilometriä ja aikaa tuhrautui kaksi tuntia 45 minuuttia. Kontakti muuhun seuramatkaporukkaan rajoittui kuljetukseen lentokentältä hotellille. Jo tuolla matkalla opas ehti puhumaan kaksinkertaista palturia. Tyhmän oloinen pretty fly kertoi, että "Pariisin posti on maailman hitain" ja että "tekstiviestejä ei kannata lähettää, koska niiden perillemeno saattaa kestää päiväkausia". Molemmat väitteet olivat ihan höpöjä ja väärää tietoa. Kaikenlaisia tonttuja ne oppaiksi päästävätkin.

Syömää, juomaa ja nähtävyyksiä

Jos unohdetaan heti kärkeen se, että Pariisi on kaikenmaailman hihhulitaiteilijoiden ja muodin mekka, niin jäljelle jää kaksi yleisranskalaisittainkin merkittävää seikkaa: ruoan ja juoman on oltava hyvää ja kahviloissa istuminen on ykkösajanvietettä. Syömäänhän sitä oli heti suunnattava, kun saatiin romppeet hotelliin. Pysähdyttiin ensimmäiseen soveliaalta vaikuttaneeseen ravitsemusliikkeeseen ja istuttiin katupöytään. En nyt kehuisi ruokaa mitenkään erityisen hyväksi. Jotain kumimaista lihaa siinä aikamme jauhettiin. Koko lounas kahdelle maksoi 34,60. Eukon vesilasi 3,50 ja meikäläisen 0,8 l oluttuoppi 12 euroa. Tarjoilija ilmeisesti tunnisti pohjoismaalaiseksi ja osasi tuoda oikeaa kokoluokkaa olevan olutmukin. Paikalliset nimittäin juovat kaljansa naurettavan pienistä laseista.

Kaljan voimalla jaksoi sitten kävelläkin Mont Martren kukkulalle. Helle vaivasi ja istuskeltiin varjossa portailla. Huomattiin, että Suomessa kyseinen paikka olisi ollut täynnä sylkiklimppejä. Keski-Euroopan sivistyksessä niitä ei näkynyt. Kusi kuitenkin haisi erittäin vahvasti. Kukkulalla on 1919 valmistunut Sacre Coeurin kirkko, joka on rakennettu 1870 sodan tappion muistoksi. Kappelin rakentamisen syy ei yllätä, kun ottaa huomioon, missä maassa ollaan. Itse kirkko on sinänsä erittäin vaikuttava sekä ulkoa että sisäpuolelta, mutta härskisti rahaa "anna-kolikko-niin-pääset-taivaaseen"-tyyliin kerjäävät almuautomaatit kaikkialla vanhassa kirkossa pistävät räikeästi silmään.

Kukkulan alla on lauma neekereitä, jotka väkisin haluavat tulla "ilmaiseksi" punomaan sormeen tupsun värikkäistä langoista "for good spirit". Äijille ei meinannut millään mennä perille, että ei kiinnosta. Porukkahan on ilmiselviä taskuvarkaita. Yksi kun rupeaa punomaan, niin pari muuta tulee kähveltämään pahaa-aavistamattoman turistijuntin manit.

Palattiin hotelliin ja kopattiin matkalta vähän paikallista olutta (1664, Kanterbrau) ja tietenkin viiniä, kun kerran naismaisessa Ranskassa oltiin. Halvimmat kalsarikännit vetäisikin juuri viinillä. Katukioskeista sai ihan maukkaita rypälejuomia 0,75 litran pullossa jo alkaen parilla eurolla. Sattui somasti olemaan Ranskan itsenäisyyspäivä, joten hurautettiin metrolla Eiffel-tornille katsomaan asiaa juhlistavaa ilotulitusta ja valoshowta. Porukkaa oli valtavasti. Janojuomaksi varattu hollantilainen huippuvahva Maximator-olut teki tepposet.

Notre Damen hirviöt ja tyhjäntoimitusta

Seuraavana päivänä suunnistettiin Notre Damen kieltämättä vaikuttavalle goottikatedraalille, jonka 1200-luvulla aloitettu rakentaminen kesti 200 vuotta. Massiivinen rakennus koostuu varsinaisesta kirkosta ja valtavista kellotorneista, joissa Victor Hugon novellin köyryselkäinen kummajainen mellasti. Torneihin kannatti jonottaa jo mahtavien näköalojen takia. Torneista Pariisia tarkkailee veistoksina myös outo remmi erilaisia hirviöitä ja yöllisiä kammotuksia.

Tutustuttiin ranskalaiseen tyhjäntoimituskulttuuriin myös ruohonjuuritasolla: ostettiin patongit ja juomat, ja mentiin syömään katedraalia ympäröivän puiston penkille. Pulut ja ihmiset pyörivät ja pyrähtelevät sinne tänne. Ennen Seinen risteilyä vilkaistiin Citen saaren kärjessä oleva juutalaisvainojen muistomerkki, jossa mielenkiintoinen infotaulu erilaisten alempiarvoisten ihmisryhmien merkintätavoista.

Seinellä ja ruokailu ranskalaisittain

Seinen risteily hölmön näköisellä turistilaivalla suolaiset 10 e / nokka. Risteilyllä piti olla englanninkielinen opastus, mutta mikrofoniin kailottaneen tytön lausuminen oli vielä rajusti Anneli Jäätteenmäkeäkin kehnompaa. Ehkä noin joka neljännestä sanasta saattoi päätellä tytön yrittävän puhua englantia. Tästä päästäänkin sujuvasti siihen hämmästyttävään sivistymättömyyteen, johon Ranskassa törmää tämän tästä: ihmiset eivät osaa puhua sanaakaan englantia. Seineltä pääsee tiirailemaan monia keskustan merkkirakennuksia ja siltoja. Itseäni kiinnosti eniten joen varressa ankkurissa olevat hienot jokipaatit. Joku reppana - ilmeisesti joku kirjailija tai muu suurehko taiteilija - oli urvahtanut kuuman ja kuumeisen Pariisin yön sykkeessä melkoisen pahasti. Nukkui silta-arkun päällä vieressään kengät ja tyhjä viinipullo.

Illalla ostettiin pikkupurtavaa ja hörpittävää marokkolaisten pienestä putiikista, joka on päivät kiinni ja yöt auki. Kaikkia alkoholijuomia on hyvät valikoimat. Käytiin syömässä ranskalaisittain kunnon ateria eli otettiin apertiivi, alkupala, pääruoka ja jälkiruoka. 56 euroa meni, eikä ruoka nyt edes ollut mitenkään erityisen hyvää. Apertiivina ranskalainen erikoisuus Kir, sekoitus mustaviinimarjalikööriä ja valkoviiniä. Muista alkoholijuomista täytyy mainita Pastis (anisviina) ja tietenkin omenaviina Calvados. Sammakonkoivet ja etanat jäivät maistamatta ihan siitä syystä, ettei niitä voi länsimaisen ihmisen ruokana pitää.

Nähtävyyksiä ja shoppailupaniikki

Seuraava päivä oli suunniteltu uhrattaman melkein viimeisille pakollisille eli Avenue Champs Elyseelle, Riemukaarelle ja ostoksille. Pariisissa kannattaa totisesti kävellä - ja totisesti käveltiinkin. Vihdoin saavuimme mukavan näköiseen puistoon ja pääsin ostamaan neekeritytöltä virvoittavan oluen, jota istahdettiin siemailemaan penkille. Viereiselle penkille pelmahti omituisesti pälyilevä britiltä näyttänyt kaveri ja poltteli hetken piippua paitansa sisällä. Paluumatkalla Vendomen aukiolla outo vanha obeliski ja vielä oudompaa modernia veistostaidetta, josta tosin löysin myös viehättäviä piirteitä. Eukko jäi koluamaan alennusmyyntejä maineikkaalle Lafayetten tavarataloalueelle. Pakenin paniikissa hotelliin, jonne jätin lapun ja poistuin lähimmän olutta myyvän kioskin kautta ottamaan tuntumaa ranskalaiseen sivistykseen eli tekemään sitä, mihin Pariisi on täydellinen kaupunki: istuskelemaan puistoon. Pienessä mukavan idyllisessä puistikossa muotoilin seuraavanlaisen julkilausuman jonkinlaisena käsitteenäkin tunnetuista Pariisilaisista naisista:

Paikalliset naiset haluavat ja usein myös osaavat pukeutua naisellisesti ja miehen silmää miellyttävästi, mutta ovat kyllä muuten sellaisia kyömynokkaisia riipputissihapannaamoja, että tässäkin suhteessakin tulee kotimaata ikävä.

Eukko tuli jonkun tunnin kuluttua hakemaan pois puistosta ja ostettiin voisarvia, juustoa ja tuoreita tomaatteja marokkolaisten puodista. Päätettiin käydä vielä Eiffel-tornissa, kun kerran paikalla oltiin. Jonotettiin ensin tunti sisälle ja kiivettiin jalan kaikki 328 porrasta ensimmäiselle tasanteelle. Jos olisi halunnut ylös asti, olisi pitänyt jonottaa vielä ainakin toinen tunti lisää toisella tasanteella, joten jätimme homman suosiolla kärsivällisemmille. Paikalle kannattaakin hakeutua heti tornin avautuessa.

Tuomio

Ns. pidennetty viikonloppu on vähän liian lyhyt aika kaikkien Pariisin nähtävyyksien kiertämiseen, mutta kaksi viikkoa on jo varmasti liikaa normaalille ihmiselle. Tosimiehet.org kiittää viihtyisiä puistoja ja hyvää metroa, ei nyt varsinaisesti moitikaan mitään, mutta kumoaa myytin ihanasta Valon kaupungista.

© TOSIMIEHET.ORG 2005