Metsästysretki Savukoskelle

Savukoski on osa vanhaa Sompion aluetta, joka on monellakin tapaa kiehtova. Sompio oli Suomen viimeisiä kolkkia, jossa oli vallalla aito keräily- ja pyyntikulttuuri. Ihmiset pyysivät elääkseen Tapion tarhojen viljaa ja Ahdin antimia. Eli metsän riistaa ja kalaa. Enemmän kuin vähän onnahtaa tuollaiset järvismäiset hintahtavan lyyriset kielikuvat. Sen lisäksi alueeseen eli niin sanottuun Koilliskairaan liittyy monen monta kiehtovaa henkilöä ja tarinaa. Jos joku ei ole kuullut sellaisista henkilöistä, kuin Wallenius, Manninen, Suvirinne, Aleksanteri "Mosku" Hihnavaara, Kaleb Savukoski, Raja-Jooseppi jne. on hänen syytä korjata asiaa. Tai vaihtoehtoisesti tietenkin vaan avata se televisio ja olutputeli. Viimeksi mainittu vaihtoehto on kuitenkin merkittävästi köyhempi. Ellei töllöttimestä satu tulemaan jääkiekkoa.

Moskun talo.

Kävimme reissulla myös mainitun Moskun entisöidyllä kotipaikalla. Mieshän oli poikkeuksellisen taitava eränkävijä ja myöhemmin myös suurporonomistaja. Sitten vielä myöhemmin surkeaan jamaan itsensä ajanut alkoholisti. Vapaussodan jälkimainingeissa Mosku tappoi kuusi miestä: porovarkaita kolttia ja paossa olevia punakapinallisia. Hänelle oli kehittynyt ilmiömäinen kyky eksymättä liikkua Koilliskairassa ilman karttaa ja kompassia. Suunnistustaidossa Moskua onkin verrattu toiseen Lapin legendaan ja tässä suhteessa harvoihin vertaisiinsa eli Huhti-Heikkiin. Tätä paikallistuntemusta hyödynsi myös jo niinikään aiemmin mainittu taiteilija A.E. Järvinen, jonka oppaana tuohon aikaan jo korkin päälle astunut Mosku toimi.

Näiden nostalgisten ja mielikuvitusta kiihottavien seikkojen lisäksi maisemat ovat kauniita ja maasto monipuolista - vaikkakin Metsähallitus raiskaa aluetta käsittämättömällä tarmolla. Villi-Pohjola myy lupia Savukoskelle neljälle eri alueelle. Meillä oli luvat Sorvortaan.

Tuntureita on alueella runsaasti, jos herrasmiesmetsästys seisovalla lintukoiralla kiinnostaa. Myös laajojen avonaisten soiden reunoilta löytynee riekkoja suuremmitta vaivoitta. Muutoin alueelle on ominaisia harvat männikkökankaat, joilla näkyvyyttä on runsaasti. Myös tiheämpiä kuusikkoja löytyy, monesti sieltä missä vähänkin vettä lirisee - ja nämä ovat oivallisia paikkoja isompien lintujen jahtiin.

Tuosta mentiin yli että heilahti.

Meillä sattui huono tuuri ajankohdan kanssa, kun lämpimien kelien vuoksi linnut olivat vielä kovin arkoja, eivätkä vielä oikeastaan pysyneet lainkaan haukussa. Parille koppelolle koira pääsi vähän nalkuttamaan. Noin muuten ajoi oivallisesti haulikkohollille ison mustan teeren ja jäniksen, jotka myös tuli tapettua ja myöhemmin syötyä. Jokunen sattumariekkokin päästiin pudottamaan.

Viimeisenä metsästyspäivänä koluttiin oivallista kuusia kasvavaa kurua ja pysähdyttiin kahville ja paistamaan eväsmakkarat. Lyötiin kanto tuleen ja ruvettiin keittopuuhiin. Liikkuessa alueella vähänkään kauempana teistä tulee väkisin sellainen olo, ettei voi törmätä toisiin ihmisiin. Nyt kuitenkin tulillemme könysi oikea lappalainen. Mittaili siinä katseellaan meitä ja ilmeisesti katsoi ylemmän sarjan sunnuntaimetsästäjiksi, kun istahti maahan ja kysyi, että sopiiko tulille? No, sopihan siihen ja ukko alkoi kaivella reppuaan.

Paikallinen jänis erehtyi
koiran ahdistamana kohtalok-
kaasti reittivalinnassaan.

Käypikö se sillai jos työ tarjootte kahvit ja mie maustheet? Äijä kysyi vetäen repustaan pullon Jallua. Mikäpäs siinä, sopihan se. Tehtiin siinä sitten kuppeja ja tulin kysyneeksi, oletko ampunut karhuja? Kerran olivat kuulemma löytäneet sattumalta kevättalvella pesän jonkun vaaran rinteestä, mutta kun kiireessä olivat, niin päättivät tappaa karhun vasta tulomatkalla. No mukana kun oli poroja kellot kaulassa, niin heräsihän se nalle ja kukapa sitä jää tappamistansa vartomaan? Kun miehet pääsivät pesälle, oli asukas jo ottanut hatkan. Jälkiä seuraamalla selvisi tapahtumien kulku: kilkkeestä ja kalkkeesta herännyt karhu oli noussut pesästä ja kiivennyt saman tien vaaran laelle tähystelemään möykän aiheuttajaa. Oli tietenkin huomannut pesälle suuntaavat miehet, tuuminut että jaajaa sieltä ne pojat tulee ja murjaissut terveisiksi hangelle höyryävän paskan.

Pistettiin sitten vielä toinen pakillinen kahvia tulemaan. Sopivat plöröt Jallua irrottivat vielä toisen karhujutun, jollekin sukulaismiehelle sattuneen. Oli nimittäin käynyt niin hassusti, että poroissa ollessa olivat mukana olleet koirat alkaneet haukkua vallan vietävästi jonkun vanhan kannon luona. No, mitäs siitä tietysti toinen mies meni tutkiskelemaan paikkaa ja humpsahti muniaan myöten karhun pesään. Muutenhan homma olisi ollut hallinnassa, mutta kontio oli sattunut jo vetäytymään talvilevolle, eikä tykännyt hirveästi ihmisperseestä pesässään. Se nousi myös ylös ja nappasi äijän syliinsä alkaen kalvaa päätä hampaillaan.

Toinen äijä hätääntyi, että nyt kaveri kuolee ja hyppäsi takaapäin karhun selkään, nappasi korvista kiinni ja koko satakiloisella massallaan heittäytyi taaksepäin, jolloin karhu päästi toisen miehen sylistään ja kaatua rysähti toisen päälle selälleen maahan. Olisi kai tehnyt ruumiin korvista riepotelleesta miehestä, mutta tässä vaiheessa mukana olleet koirat hyökkäsivät ja ajoivat karhun käpälämäkeen.

Ei liene suurikaan ihme, että tuollaisten juttujen jälkeen oli pullo huvennut tyhjäksi.

© TOSIMIEHET.ORG 2006