Suzuki SJ 410

Kun järkyttyneen kuuloinen ensikommentti purkautui testipilotin huulilta:

Tämähän kitisee ja natisee kuin vanha akka.

oli selvää, että koppero ristittäisiin Susannaksi.

Suzuki SJ410.

Tällaiset vanhat nelivetoautonromut on helposti miellettävissä ns. isojen poikien leluiksi ja siten myös varmaan joidenkin mielestä munanjatkeiksi. Tämä ajoneuvo on kuitenkin niin säälittävän pieni kottero, että kovinkaan kummoisen luppakullin pidennykseen siitä ei kyllä ole.

Tällaiset autot ovat kuitenkin myös useimpien naisten mieleen, koska tämänkaltaisilla autoilla ajavat miehet ovat siihen omaan lottokuponki kourassa sohvannurkkaan jämähtäneeseen vässykkään verrattuna ihanan jännittäviä elukoita.

Ahtaanpaikankammo iskee

Kun eukon jättää kotiin, mahtuvat
varusteetkin kyytiin.

Sisätilat ovat todella pelkistetyt ja peruskasarityyliset. Kajuutta on ahdas ja koominen takapenkki sai lähteäkin välittömästi, että koiralle saatiin perähodlariin kunnolliset oleskelutilat. Tavaraa ei enemmälti kyytiin mahdu, varsinkaan, jos miehistönä on kaksi henkilöä ja koira. Jonkunlainen taakkakori katolle onkin välttämättömyys.

Ajo-ominaisuudet helvetistä

Auto on lyhyt ja kapea, ja siinä on suhteellisen korkea maavara. Lisäksi akseliväli on lyhyt. Nämä hivuttavat maasto-ominaisuuksia periaatteessa kohti hyvää ja onhan auto näppärä, mutta tieliikenteessä auto on järkyttävä ajettava. Ohjaus on tunnoton, aivan kuin renkaiden ja ratin välillä olisi kumiletku. Tämä yhdessä lyhyen akselivälin kanssa tekee autosta uraherkän ja epävakaan. Se on siis hyvin arvaamaton - kuin nainen ainakin!

Liukkaalla alustalla takapyörävetoisena kevyt Suzuki muuttuukin todelliseksi hyrräksi. Kuten naisen mieli, auton perä saattaa lähteä liirailemaan yllättäen tyystin vastoin kaikkia oletuksia. Tässä tapauksessa on sanottava, että hallittavuus on moisessa tilanteessa kuitenkin oikeaa naista huomattavasti helpompaa. Korjausliikkeet kun voi yksinkertaisesti suorittaa ratilla. Naisen ohjailuhan on sellaista voodoota, ettei asiaa voi ryhtyä purkamaan tämän jutun puitteissa. Mitenkään maarittelevan hiljainen auto ei myöskään ole, yksi naisellinen piirre lisää.

Moottori ja voimansiirto

Susanna on sitkeä äheltäjä.

Moottori on litraiseksi itse asiassa yllättävän äkäinen. Se lähtee sähäkästi kiertämään ja sirraa korkeilla kierrosalueilla vihaisesti kuin ampiainen. Voimansiirrosta on annettava vuolaasti kehuja. Vaihteet ovat tunnokkaat ja klonksahtavat paikoilleen täsmällisesti. Jos ajaa vähänkään enemmän maantiellä, joutuu tuskailemaan 5-vaihteen puuttumisen kanssa.

Pois tieltä

Kieltämättä Suzuki on näppärä menijä muhkuraisilla metsäurilla, ainakin niin kauan kuin alusta on kuiva. Leveät ja loivareunaiset metsäautotieojat ylittyvät leikiten. Lumessa kärry mönkii myös yllättävän hyvin syvässäkin umpihangessa. Oikein tosiajoon tarvitsisi kuitenkin vähintään lukon taka-akselille ja kunnolliset maastorenkaat. Ilman lukkoa menee turhan helposti suditteluksi kahdella pyörällä.

Eräautona tai metsäleluna SJ on tarkoituksenmukainen. Jos joutuu vähääkään enemmän ajamaan kestopäällysteellä, erityisesti maantiellä, kannattaa miettiä erilaista koslaa.

© TOSIMIEHET.ORG 2007